Keskeisiä yksityisen turvallisuusalan koulutuksiin kuuluvia teemoja ovat vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeudet ja velvollisuudet. Huolimatta siitä, että koulutus jatkuvasti kehittyy – subjektiivisen arvioni mukaan koulutus alalla on kehittynyt 90-luvun alusta nykyiseen huomattavasti – alalla tavataan ajoittain käytäntöjä, jotka loukkaavat vartijan tai järjestyksenvalvojan toimenpiteen kohteen oikeuksia.
Tarkastelen tässä blogikirjoituksessa suppeasti ja yleistajuisesti eräitä ammattimaiseen järjestyksenvalvojatoimintaan liittyviä oikeudellisia ongelmia. Ne liittyvät paitsi järjestyksenvalvojiin myös ihmisiin, joihin järjestyksenvalvojan toimet kohdistuvat. Rajaan tarkastelun ulkopuolelle voimankäyttötilanteet ja väkivaltaan liittyvät ongelmat. Lähestyn perusoikeusmyönteisestä katsannosta käsin kysymyksiä, joita säännellään laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015, LYTP). Toisena oikeuslähteenä käytän kyseistä lakia koskevaa hallituksen esitystä (HE 22/2014 vp).
Järjestyksenvalvojan asettaminen
Järjestyksenvalvoja voidaan asettaa esim. yleiseen kokoukseen tai yleisötilaisuuteen (LYTP 26.1,1 §). Yleisellä kokouksella tarkoitetaan kokoontumislain (530/1999) 2.2 §:n mukaan mm. mielenosoitusta, yleisötilaisuudella puolestaan 2.3 §:n mukaan yleisölle avointa huvitilaisuutta, kilpailua, näytöstä tai muuta niihin rinnastettavaa tilaisuutta, joka ei ole yleinen kokous.
Paikallinen poliisilaitos voi LYTP 37.1 §:n mukaan yksittäistapauksessa antaa luvan siihen, tilaisuudessa saa toimia tilapäisiä järjestyksenvalvojia. Tilapäisellä järjestyksenvalvojalla viitataan järjestyksenvalvontatehtävää suorittavaan ihmiseen, jolla ei ole 40 §:ssä tarkoitettavaa järjestyksenvalvojan koulutusta. Jos poliisi sallii tilapäisten järjestyksenvalvojien käyttämisen tapahtumassa, siinä on 37.2 §:n mukaan oltava mainitun koulutuksen saaneita ja poliisin hyväksymiä järjestyksenvalvojia. Paikallinen poliisilaitos voi järjestyksenvalvontatehtävä ja turvallisuus huomioon ottaen edellyttää, että tilaisuudessa ei saa käyttää tilapäisiä järjestyksenvalvojia (27 §).
Järjestyksenvalvonnan perusidea
Toisin kuin joissain yhteyksissä saatetaan olettaa, järjestyksenvalvojan oikeudet ovat suhteellisen rajalliset. Esim. käskyvaltaa tilaisuuden osallistujiin nähden hänellä ei ole (HE 22/2014 vp, 53). Järjestyksenvalvoja ei myöskään ensisijaisesti palvele työssään työnantajansa tai tilaisuuden järjestäjän intressiä. Järjestyksenvalvojan työ on osittain limittäinen poliisin tehtävien kanssa – juuri tästä näkökulmasta tulee ymmärrettäväksi, miksi järjestyksenvalvojan toimintaa arvioidaan sen objektiivisuudesta ja puolueettomuusvaatimuksesta käsin – ja osittain poliisin työn jatke. Järjestyksenvalvoja pitää LYTP 25.1 §:n mukaan toimialueellaan yllä järjestystä ja turvallisuutta sekä estää siellä rikosten ja onnettomuuksien syntymistä. (HE 22/2014 vp, 48)
Edellä todettua toistaen LYTP 29.1 §:ssä säädettävä järjestyksenvalvojan tehtävä ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta merkitsee käytännössä sitä, että hän saattaa joutua intressien väliseen ristiriitaan työnantajansa, toimialueen haltijan tai toimialueella oleskelevan ihmisen esittäessä hänelle vaatimuksen tietyn tehtävän suorittamiseksi. Yksittäisen toimen lainmukaisuutta arvioidaan hänen tehtävänsä perusideasta käsin: kaikissa toimissaan järjestyksenvalvojan on asetettava etusijalle ”yleisön turvallisuus”, ei partikulaarisen ryhmän tai yksilön intressi.
Järjestyksenvalvojan tehtävässä tietynlainen riippumattomuus on korostuneessa asemassa huolimatta siitä, että järjestyksenvalvoja tekee työtä työnantajalleen tai toimeksiantajalleen. (HE 22/2014 vp, 52)
Niinpä esimerkiksi yksittäisen ihmisen koskemattomuuden suojaaminen ei kuulu järjestyksenvalvojan yleisiin tehtäviin. Yksityisten turvallisuuspalvelujen kontekstissa tehtävä kuuluu vartijalle. (LYTP 2.1,2 ja 2.1,4 §)
Työtä ohjaavista periaatteista
Järjestyksenvalvojan täytyy työssään mm. edistää sovinnollisuutta. Hänen ensimmäinen viestinsä määrätyssä tilanteessa ei siten välttämättä tulisi olla ”Ole hyvä ja poistu jonosta” tai ”Teidät poistetaan tästä jääkiekko-ottelusta aiheuttamanne häiriön takia”. Ensisijaisesti keinot järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä ovat LYTP 29.2 §:n mukaan neuvot ja kehotukset.
Juuri tässä ihmisten kohtaamisessa korostuu järjestyksenvalvonnan perusoikeussensitiivisyys. Järjestyksenvalvoja ei saa kohdella tilaisuudessa olevia ihmisiä eriarvoisesti. Kaikenlainen perusteeton syrjintä ihmisten välillä on järjestyksenvalvojalta kiellettyä. (HE 22/2014 vp, 52)
Jos esimerkiksi yleisölle avoimessa tilaisuudessa tai mielenosoituksessa eri ihmiset kuvaavat tapahtumia, järjestyksenvalvoja ei voi työtään ohjaavan tasapuolisuusvaatimuksen vuoksi estää yhtä henkilöä kuvaamasta tapahtumaa tai väittää juuri hänen kuvaamisen häiritsevän muita, jolloin ikään kuin poistamisedellytys täyttyisi. Tapahtumia sivusta seuraavaa, häiriöttä aloillaan olevaa ihmistä näiden edellytysten vallitessa voi tuskin pitää sellaisena järjestyksen ja turvallisuuden vaarantavana agenttina, jonka järjestyksenvalvoja voisi LYTP:n perusteella poistaa paikalta. Yksilön kokemus häirinnästä sinänsä vailla objektiivisia perusteita ei tue menettelyä, jossa järjestyksenvalvoja poistaa häiriöksi koetun henkilön paikalta.
Yleisötilaisuudessa kuvaaminen on suojattu perustuslain (731/1999) 12.1 §:n perusteella. Sananvapauden harjoittamisesta säädetään täsmällisemmin laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003). Lakia sovelletaan 3.1-2 §:n mukaan sekä viestintäorganisaatioihin että yksityisiin ihmisiin, jotka esimerkiksi kuvaavat julkista tapahtumaa. Jos järjestyksenvalvoja on aikeissa poistaa paikalta ja keskeyttää tilaisuuden kuvaamisen, hän operoi tietoisesti herkällä perusoikeuksien alueella.
Jos julkisessa tilaisuudessa henkilö esimerkiksi seuraa puhetta, mielenilmaisua tai kuvaa sellaista puuttumatta tapatumiin, henkilön poistamiseen pelkästään näiden edellytysten vallitessa on kyseenalaista. Koska eri yhteyksissä tämänkaltaisia sattumuksia ilmenee, pitäisin tärkeänä jonkun asianomistajan vievän järjestyksenvalvojan menettelyn tuomioistuimen arvioitavaksi. Oikeuskäytäntöä asiasta kun ei taida paljon olla.
Puuttumisesta ja toimintatavoista
Ennen kuin järjestyksenvalvojalla on oikeus (ei velvollisuus) poistaa henkilö toimialueelta, järjestyksenvalvojan on sovinnollisuutta edistäen – ”ensisijaisesti neuvoin ja kehotuksin” (LYTP 29.2 §) – pyrittävä puuttumaan havaittavaan ongelmaan. Kaikissa oloissa on korostettava, että järjestyksenvalvojalla ei ole oikeutta antaa käskyjä tilaisuudessa läsnäolijoille (HE 22/2014 vp, 52–53), kuten poliisilla on toimivaltansa puitteissa yksittäisiä tilanteita koskeva käskyvalta poliisilain (872/2011) 1:11:n perusteella. Järjestyksenvalvojan tulisi ensin sanallisesti neuvoa henkilöä toimimaan haluttavalla tavalla. Vaikka tämä ei tehoaisi, järjestyksenvalvoja ei siis voi velvoittavalla tavalla käskeä toimimaan henkilöä kyseisellä tavalla.
Ryhtyessään kanssakäymiseen paikalla olevan henkilön, kuten päihtyneen tai meluavan ihmisen kanssa, järjestyksenvalvojan on LYTP 39.1 §:n mukaan henkilön niin vaatiessa identifioitava itsensä: esitettävä järjestyksenvalvojakortti toimenpiteen kohteelle. Menettelyllä järjestyksenvalvoja osoittaa olevansa oikeutettu toimimaan kohteessa järjestyksenvalvojana (HE 22/2014 vp, 57). Järjestyksenvalvojakortin esittämisvelvollisuuden laiminlyönti on LYTP 103.1,3 §:n mukaan rangaistavaa.
Edelleen järjestyksenvalvojan on noudatettava vähimmän haitan periaatetta. Jos järjestyksenvalvoja on töissä tilaisuudessa, jossa vaikkapa järjestys tai turvallisuus alkaa vaarantua, hänen on tehtävä työnsä ”aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi”. Hänen täytyy mitoittaa toimenpiteensä suhteessa tehtävään ja toimella saavutettavaan etuun (LYTP 29.3 §). Vähimmän haitan periaate ilmenee niinkin pienessä asiassa kuin henkilöä poistettaessa tapahtumasta. Jos poistettava ihminen liikkuu vapaaehtoisesti kohti hänelle osoitettua poistumistietä, mikään ei edellytä järjestyksenvalvojaa taluttavan häntä. Järjestyksenvalvojan toimenpiteen täytyy olla välttämätön ja perusteltu (HE 22/2014 vp, 53). Toimenpiteen kohteen koskettaminen ei aina ole välttämätöntä.
Poistamisen perusteista
Järjestyksenvalvojan oikeutta poistaa henkilö yleisestä kokouksesta tai yleisötilaisuudesta säännellään LYTP 42 §:ssä. Henkilön poistamisen kannalta on korostettava säännöksen koskevan nimenomaan ”oikeutta”. Voidaankin ajatella, että kokeneet ja ammattitaitoiset järjestyksenvalvojat käyttävät pykälässä säädettävää oikeutta viimesijaisena keinona, kun pykälässä tarkoitettavien edellytysten täyttyessä henkilöä tai henkilöitä ei saada muuttamaan käyttäytymistään neuvoin ja ohjein.
LYTP 42.1,1 §:n mukaan järjestyksenvalvojalla on oikeus poistaa toimialueelta ihminen, joka esimerkiksi ”päihtyneenä häiritsee järjestystä tai muita henkilöitä”. Pelkkä päihtymys sellaisenaan ei luo mainittua oikeutta. Päihtymyksen täytyy liittyä elimellisesti järjestyshäiriöön tai muiden ihmisten häiritsemiseen. Poistamisoikeutta ei synny pelkästään sillä perusteella, että henkilön päihtymys aiheuttaa ”yksittäisessä ihmisessä… jonkinasteista pahennusta”. Tältäkin osin järjestyksenvalvojalta edellytetään objektiivista arviota siitä, mikä merkitys päihtymyksellä on järjestyksen tai muiden ihmisten häiritsemiseen. (HE 22/2014 vp, 60)
Edelleen järjestyksenvalvojalla on LYTP 42.1,2 §:n mukaan oikeus poistaa toimialueelta henkilö, joka vaarantaa turvallisuutta. Peruste on laaja, sillä turvallisuus voidaan ymmärrettävästi vaarantaa monella tavalla. Ihmisten perusoikeutta korostaen on huomattava, että jopa turvallisuuden vaarantuessa järjestyksenvalvojan täytyy poistamisen sijaan ensisijaisesti pyrkiä ”tilanteen palauttamiseen ennalleen neuvoin ja kehotuksin… Vasta jos turvallisuutta vaarantava toiminta tämänkin jälkeen jatkuisi, järjestyksenvalvoja voisi ryhtyä henkilön paikalta poistamiseen.” (HE 22/2014 vp, 60)
Kolmas tässä blogitekstissä mainittava poistamisperuste on LYTP 42.1,3 §:ssä säädettävä uhkaava esiintyminen, meluaminen, väkivaltaisuus tai muu järjestystä häiritsevä käyttäytyminen. Näistä erityisen kiinnostava on muu kuin väkivaltainen, uhkaava tai meluava käyttäytyminen. Tämä peruste aktualisoituu käytännössä silloin, jos henkilö rikkoo muuta lakia. Näissäkin oloissa järjestyksenvalvojan ensisijainen toimintainstrumentti tilanteen rauhoittamiseksi on – mikäli mahdollista – sovinnollinen puhe. (HE 22/2014 vp, 60–61)
Toimenpiteen jälkeen
Kohdistaessa toimenpiteen yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa läsnäolevaan järjestyksenvalvojan tulee ilmoittaa LYTP 31.1 §:n mukaan toimenpiteen laillinen peruste toimenpiteen kohteelle tai tämän edustajalle. ”Nyt, jätkä, lähdet täältä” ei ole toimenpiteen perusteen ilmoittaminen. Toimenpiteen perusteen ilmoittamatta jättäminen säädetään LYTP 103.1,1 §:ssä rangaistavaksi.
Jos järjestyksenvalvoja työskentelee alan elinkeinonharjoittajan palveluksessa, hänen on LYTP 31.2 §:n mukaan tarvittaessa ohjattava toimenpiteen kohde tai tämän edustaja kääntymään yksityisen turvallisuuspalvelualan yrityksen vastaavan hoitajan puoleen toimenpiteen oikeellisuuden arvioimiseksi. Samalla toimenpiteen kohteelle on annettava vastaavan hoitajan nimi ja yhteystiedot.
Jos järjestyksenvalvoja on käyttänyt voimakeinoja työhönsä kuuluvaa toimenpidettä suorittaessaan, hänen on laadittava tapahtumasta tapahtumailmoitus. Menettelyllä taataan LYTP 33.1 §:n mukaan mm. toimenpiteen kohteen oikeusturvan toteutuminen. Tapahtumailmoituksen laatimatta jättäminen on 103.1,2 §:n mukaan rangaistavaa.
Järjestyksenvalvoja vastaa itse työssään tekemästä virheestä. Lähtökohtaisesti hän ei siis voi vedota esimieheensä tai työtoveriinsa, joka pyysi tekemään teon, josta järjestyksenvalvojaa mahdollisesti oikeusprosessissa epäillään. Tältä osin työ järjestyksenvalvojana edellyttää harkintakykyä ja itsenäistä ajattelua, kykyä omaehtoiseen toimintaan intressien välisessä ristiriidassa. Harmillista järjestyksenvalvojan kannalta tilanteessa, jossa hän on menetellyt lainvastaisesti, on erityisesti se, että hän saattaa samalla menettää oikeuden toimia järjestyksenvalvojana.
Oma suositukseni on, että järjestyksenvalvoja operoi sensitiivisesti – mieluummin varovaisesti kuin ”ronskisti”. Yhteiskunnassa ilmenevät järjestyksenvalvojan työn haasteet puolestaan edellyttäisivät, että järjestyksenvalvojien koulutusta saataisiin entisestään laajennetuksi.
Kirjoittaja on väitellyt yhtiöoikeudesta ja tutkii yksityisen turvallisuusalan sääntelyä.
Oikeus ja filosofia 