Esitän tässä blogikirjoituksessa lähinnä argumentaatioanalyysiin perustuvia oikeudellisia huomautuksia oikeusjutusta, jossa syyttäjä vaati faktantarkistaja Johanna Vehkoolle rangaistusta Junes Lokan kunnianloukkauksesta (Oulun käräjäoikeus 12.4.2019). Juttu itsessään ei olisi kovin kiinnostava oikeudellisen analyysin kohde, mutta tapaukseen liittyvä poikkeuksellisen laaja julkisuus ennen alioikeuden tuomiota ja sen jälkeen tekee tapauksen arvioinnista ajankohtaisen.
Koska tapauksesta on esitetty voimakkaita tulkintoja, pidän aiheellista tuomion tarkastelemista analyyttisesti.
Huomionarvoista tapaukseen liittyvälle julkisuudelle on yhtäältä median kapeakatseisuus. Se ilmenee selkeänä asettautumisena syytetyn puolelle. Muistiini ei tule näin selkeää tapausta, jossa joukkoviestimet ja ay-liike (sic!) olisivat asettuneet keskeneräisessä jutussa rikoksesta syytetyn puolelle leimaamalla oikeuskäsittelyn irvokkaaksi näytelmäksi. Journalistin ohjeet edellyttävät toimittajaa pidättäytymään kesken oikeuskäsittelyn asiattomista pyrkimyksistä vaikuttaa tuomioistuimen toimintaan ja ottamasta kantaa syyllisyyteen (kohta 35).
Yleisesti voidaankin katsoa, että pitäessään juttua julkisuudessa viestimet tekivät tapauksesta kokoluokkaansa suuremman.
Jutun lähtökohta ja vastaajan puolustus
Jutun taustalla on Facebook-päivitys, jossa vastaaja luonnehti asianomistajaa natsipelleksi ja rasistiksi. Analyysin kannalta mainittuun seikkaan liittyy kaksi mainitsemisen arvoista seikkaa.
Yhtäältä vastaaja puolustautui oikeudessa sillä, että viesti oli tarkoitettu rajatulle ystäväjoukolle, ei julkiseen levitykseen. Argumentti on sikäli hämmentävä, että jutussa arvioitiin vastaajan tekoa rikoslain (39/1889) 24:9:ssä säädettävän valossa. Lain sanamuodon mukaan on merkityksetöntä, kuinka pienelle ryhmälle kunnianloukkaus esitetään. Jos kyse olisi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, josta säädetään 24:8:ssä, merkitystä olisi sillä, onko viestin välittämisessä käytetty joukkoviestintä tai onko viesti muutoin välitetty ”lukuisille” ihmisille. Tältä osin puolustus perusteli vastaajan menettelyä tavalla, joka kuuluu toisen säännöksen alaan.
Toiseksi vastaaja pitäytyi oikeudessa kirjoituksessa esittämissään luonnehdinnoissa eikä ilmaissut katumusta. Ottamatta kantaa vastaajaan henkilönä tavanomaiseen ihmisten väliseen hyvään käytökseen ja kanssakäymiseen kuuluu, että toisen ihmisen ilmaistua loukkaantumisensa jonkun sanoista, loukkaaja pahoittelee puheitaan. Tästä poiketen puolustus oli nähnyt ilmeisen paljon vaivaa pyrkiäkseen osoittamaan mainitussa Facebook-päivityksessä esitettyjen luonnehdintojen vastaavan tosiasioita an sich. Semanttisesti ilmaisten puolustus pyrki näyttämään, että henkilöstä a esitettävä väite p on tosi, koska henkilöön a voidaan predikoida p.
Tässä kohtaa en ole varma, onko puolustus ymmärtänyt, mistä syystä oikeutta istuttiin.
Kunnianloukkauksen ydin
Nähdäkseni Oulun käräjäoikeus on kuvannut juridisesti varsin selkeästi vastaajan teon. Pohdittaessa oikeudellisena kysymyksenä kunnianloukkausta, merkitystä ei siis ole edellä kuvatulla semanttisella suhteella. Käräjäoikeus tiivistää edellä esittämäni:
Käräjäoikeus toteaa, että edellä kerrottuja sanoja on pidettävä haukkumasanoina, joita tyypillisesti käytetään silloin, kun halutaan osoittaa toiselle epäkunnioitusta. Ilmaisujen totuudellisuudesta ei ole mielekästä puhua eikä väitteiden totuudellisuutta voida ainakaan riidattomasti ratkaista.
Siltä osin kuin vastaaja pyrki oikeuttamaan kirjoituksensa asian yhteiskunnallisella merkityksellä (ks. rikoslain 24:9.3), käräjäoikeus huomauttaa puolustuksen argumentaation olevan ristiriitainen. Jos Facebook-päivitys oli tarkoitettu vain rajatulle ystäväjoukolle, kuten vastaaja esittää, miten juttu voi samaan aikaan olla yhteiskunnallisesti merkityksellinen? Oikeus huomauttaa, että siinäkin tapauksessa, että asialla olisi yhteiskunnallista merkitystä, henkilöstä a ei voi esittää väitettä p:
Vehkoon kertomus tarpeesta käsitellä yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa sopii ylipäänsä huonosti siihen, että hän julkaissut tekstin Facebookissa rajatulle kaverijoukolleen, eli kertonut tarkoittaneensa tiedon noin 200:lle henkilölle, ei yleisölle. Yleensä yhteiskunnallisella merkittävyydellä perustellaan tietojen julkaisemista nimenomaan suurelle yleisölle. Siinäkin tapauksessa, että Vehkoon esille ottamaa asiaa pidettäisiin yhteiskunnallisesti merkittävänä, Vehkoon käyttämät ilmaisut ovat selvästi ylittäneet sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. [kielioppivirheet tuomiossa]
Lisähuomautus
Tiettävästi tuomio ei ole lainvoimainen.
Oikeus ja filosofia 