Osakkaan velvollisuudesta maksaa vastiketta asunto-osakeyhtiölle

Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulussa on hyväksytty viime syksynä Nina Kurosen diplomityö Vastikkeellista toimintaa – osakkeenomistajan velvollisuus maksaa yhtiövastiketta asunto-osakeyhtiössä. Työ kuuluu talousoikeuden alaan.

Työssä pureudutaan asunto-osakeyhtiön tyypillisimpään varainkeruumuotoon, asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 3:1:ssä säädettävästä osakkaan velvollisuudesta maksaa vastiketta yhtiölle.

Tutkielman mukaan yhtiövastiketta koskevaa päätöksentekoa ohjaa asunto-osakeyhtiössä osakkaiden enemmistövalta, yhtiöjärjestys sekä periaate osakkaiden yhdenvertaisuudesta. Tutkielma on kattava ja erinomaisesti laadittu.

Tutkielman valvoja oli professori Ari Ekroos. Toimin työn ohjaajana.

Asunto-osakeyhtiön korjausvastuu huoneiston märkätilasta osakkaan asettaessa työlle ehtoja

Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009, AOYL) 4:1-3:ssä säädetään asunto-osakeyhtiön omistaman rakennuksen kunnossapitovastuun jakamisesta yhtiön ja osakkaan välillä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä laissa säädettävästä vastuunjaosta poikkeavasti.

Sääntelyn perusperiaatteen mukaan kunnossapitovastuu kuuluu yhtiölle, jos se ei kuulu osakkaalle. Yhtiö vastaa mm. osakehuoneistojen sellaisista rakenteista, eristeistä ja perusjärjestelmistä lukuun ottamatta huoneistossa olevia altaita, ”jotka yhtiö on toteuttanut tai hyväksynyt vastuulleen”. Osakas pitää huolta huoneistonsa sisäosista. (Ks. aiheesta HE 24/2009 vp, s. 77-89; Veikko Vahteran kappale Kunnossapitovastuu ja muutostyöt teoksessa Matti J. Sillanpää ja Veikko Vahtera: Asunto-osakeyhtiölaki käytännössä. WSOYpro Oy. 2010. Helsinki, ss. 67-98, s. 67-81)

AOYL 4:1.3:n mukaan kunnossapitotyössä on noudatettava hyvää rakennustapaa. Kunnossapitoon liittyvästä asunto-osakeyhtiöoikeudellisesta vahingonkorvausvastuusta säädetään AOYL 24 luvussa.

Riita osakehuoneiston kunnossapidosta

Itä-Suomen hovioikeus (I-SHO) on 11.1.2018 antamallaan tuomiolla ottanut kantaa asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuun toteutumiseen ja osakkaille aiheutuneen asumishaitan vahingonkorvaukseen.

Tapaus liittyy kahden rivitalon asunto-osakeyhtiöön, jonka yhdessä huoneistossa asuivat A:t. Heidän huoneistonsa pesuhuoneen ainoa vesieriste oli ollut lattiassa muovimatto ja seinissä muovitapetti. Pesuhuoneessa 9.10.2015 tehdyn kosteuskartoituksen yhteydessä muovitapetin takaa oli todettu kohonneita kosteusarvoja.

Osakkaat SA ja AA vaativat kanteessaan Pohjois-Savon käräjäoikeudessa (P-SKO), että asunto-osakeyhtiö määrätään mm. korvaamaan heille AOYL 4:2:n mukaan yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvan kunnossapitotyön aiheettomasta viivästymisestä johtuvasta asumishaitasta 400 euroa kuukaudessa 16.1.2016 lukien, oikeudenkäynti- ja asiainosaiskuluja 4.596,65 euroa.

Osakkaat A:t eivät mielestään olleet kieltäneet tai estäneet asunto-osakeyhtiötä korjaamasta märkätiloja. Heidän mukaansa erimielisyys asunto-osakeyhtiön kanssa koski työn laajuutta. Yhtiö oli puolestaan vaatinut, että remontin aloittaminen edellytti osakkaiden sitoutuvan vastaamaan kaikista remontin kustannuksista. A:t eivät olleet suostuneet tähän AOYL:n vastaiseen ehtoon.

Asunto-osakeyhtiö esitti pyrkineensä hoitamaan A:iden pesuhuoneen remontin yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä osakkaiden kanssa. Yhtiön mukaan se oli teettämässään remontissa oikeutettu tekemään asiaa koskevaa päätökset. Koska A:t olivat kieltäytyneet osakorjauksesta ja kustannusvastuusta, he olivat asunto-osakeyhtiön mukaan viivyttäneet remontin läpivientiä. Siksi heille syntynyt asumishaitta oli heistä itsestä johtuvaa.

Todistelua hovioikeudessa

I-SHO:ssa A:t ilmaisivat, että he eivät olleet estäneet pesuhuoneen korjaamista yhtiön haluamalla tavalla. He eivät liioin olleet estäneet huoneistoon pääsyä, vaan yhtiö olisi saanut tulla tekemään remontin haluamanaan ajankohtana. A:t katsoivat erimielisyyden koskevan nimenomaan remontin laajuutta; osakorjaus ei tullut heidän mukaansa kyseeseen, vaan koko märkätilan – pesuhuoneen ja saunan – korjaaminen. Edelleen A:t olivat edellyttäneet märkätilan vedeneristystyön tekijällä olevan asianmukainen sertifikaatti. Lisäksi osakkaat olivat kieltäytyneet maksamasta ennakkoon remonttia.

Todistelussa esitetyn mukaan A:t eivät olleet hyväksyneet, että määrätty saneerausliike olisi tehnyt vedeneristystyön huoneistossa. Edelleen A:t eivät olleet hyväksyneet asunto-osakeyhtiön tammikuussa 2016 laatimaa pesuhuoneen korjaussuunnitelmaa ja kolmatta osapuolta tekemään sähkö- ja putkitöitä.

Yhtiössä oli aiemmin ollut tapana, että osakkaat maksavat hallinnassaan olevien huoneistojen märkätilojen korjaustyöt. Tässä tapauksessa oli yhtiön mukaan tarkoituksena kuitenkin ollut, että yhtiön teettämän ja A:iden maksaman remontin kustannukset olisi jaettu sovittavalla tavalla.

Edelleen todistelussa esitettiin, että korjaustyön selvittelyä oli jatkettu asunto-osakeyhtiön hallituksessa, vaikka A:t olivat ilmaisseet, että he eivät hyväksyneet korjaustyötä koskevia yhtiön esityksiä. Yhtiö oli pyrkinyt asiassa sovintoon, mutta lopulta ”kädet oli nostettu pystyyn”. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa oli 29.2.2016 päätetty, että pesuhuoneremonttia ei jatketa.

Hovioikeuden päätös

AOYL 24:6.1:n mukaan asunto-osakeyhtiön tulee korvata ”vahinko, jonka yhtiö myötävaikuttamalla… [AOYL:n säännöksen] tai yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta” osakkaalle aiheuttaa.

Huolimatta siitä, että asunto-osakeyhtiössä vallitsi virheellinen käsitys yhtiön korjausvastuun laajuudesta A:iden osakehuoneiston pesuhuoneen vedeneristyksen kunnossapidosta, I-SHO katsoi yhtiön pyrkineen yhteistyössä A:iden kanssa 29.2.2016 asti läpiviemään korjaustyön mahdollisimman joutuisasti. A:iden lähettämästä sähköpostiviestistä johtuen asunto-osakeyhtiön hallinnossa oli syntynyt käsitys, että A:t eivät hyväksyneet korjaustyön tekijäksi yhtiön ehdottamaa osapuolta, ja sittemmin laadittua korjaussuunnitelmaa.

Asunto-osakeyhtiöllä on oikeus valita korjaustapa ja osapuoli, joka työn tekee. A:illa ei ollut perustetta asettaa ehtoja sille, kuinka laaja korjaustyö kohteessa tehdään tai kuka korjaustyön tekee. Näin osakkailla ei ollut perustetta viivästyttää remontin toteutusta. Siten I-SHO päätteli, että viivästyminen korjaustyössä ei johtunut asunto-osakeyhtiön tahallisuudesta tai huolimattomuudesta. Edelleen tuomioistuimen mukaan korjaustyön tekemättä jättäminen yhtiössä ja ylimääräisen yhtiökokouksen päätös keskeyttää pesuhuoneremontti ei osoittanut yhtiön tahallaan tai huolimattomuudellaan aiheuttaneen A:ille näiden kuvaamaa vahinkoa.

Koska asunto-osakeyhtiön katsottiin pyrkineen korjaustyön tekemiseen ja poistamaan A:iden asumishaitta, asunto-osakeyhtiö oli I-SHO:n mukaan tehnyt vahingon välttämiseksi toimet, jotka yhtiöltä voitiin kohtuudella edellyttää. Yhtiön katsottiin menetelleen asiassa huolellisesti. I-SHO päätyi jutussa alioikeuden P-SKO:n tavoin kantaan, jonka mukaan asunto-osakeyhtiö ei ollut vastuussa asumishaitasta, joka A:iden pesuhuoneen käytön estymisestä johtui.

Asunto-osakeyhtiöoikeudellinen huomautus

Asunto-osakeyhtiöllä on AOYL 24:6.1:n mukaan yhtiönä vahingonkorvausvelvollisuus osakkaan tai kolmannen kohtaamasta vahingosta, johon yhtiö myötävaikuttaa tahallaan tai huolimattomuudellaan rikkomalla AOYL:n säännöstä tai yhtiöjärjestyksen määräystä.

Säännös on asiallisesti vastaava asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenen vastuuta sääntelevän AOYL 24:1:n kanssa. Tässä mielessä yhtiön vahingonkorvausvastuun aktualisoitumiseen ja korvauksen määrään vaikuttavassa arvioinnissa sovelletaan samoja seikkoja, joiden perusteella asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenen asunto-osakeyhtiöoikeudellista vastuuta punnitaan. Olen käsitellyt aihetta väitöskirjassani (Vastuunkantajat. Hallituksen jäsenen asunto-osakeyhtiöoikeudellinen vastuu ja sen aktualisoituminen. Aalto-yliopisto. Helsinki. 2016.).

Lähde: http://www.edilex.fi/uutiset/54808 [julkaistu 12.1.2018]

Erityisestä tarkastuksesta päättäminen asunto-osakeyhtiössä

Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009, AOYL) 9 luvun 13 §:ssä säädetään asunto-osakeyhtiön erityisestä tarkastuksesta. Tarkastus voi 1 momentin mukaan koskea yhtiön hallintoa, kirjanpitoa, toimenpidettä tai tiettyä seikkaa. Erityistä tarkastusta pyydetään asunto-osakeyhtiön kotipaikan aluehallintovirastolta (AVI). Sitä ennen erityistä tarkastusta on 2 momentin mukaan ehdotettava varsinaisessa yhtiökokouksessa tai ”yhtiökokouksessa, jossa asiaa kokouskutsun mukaisesti on käsiteltävä”. Hakemus erityisen tarkastuksen tekemiseksi AVIin edellyttää, että vähintään 1/10 yhtiön kaikista osakkeista omistavista osakkaista tai vähintään 1/3 kokouksessa edustettavista osakkeista omistavista osakkaista kannattaa ehdotusta.

Veikko Vahteran mukaan erityisellä tarkastuksella on mahdollista selvittää vaikkapa yhtiön yksittäisen ”toimen, kuten yhtiön toteuttaman rakennushankkeen, jos esimerkiksi toimenpiteen menot ovat ylittyneet huomattavasti suunnitellusta eikä menojen ylitykselle löydy perusteita”. (Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous -luku teoksessa Matti J. Sillanpää ja Veikko Vahtera: Asunto-osakeyhtiölaki käytännössä. WSOYpro Oy. 2010. Helsinki, ss. 99-194, s. 188)

Oikeustapaus KHO 2017:154

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on jutussa 2017:154 punninnut sitä, oliko erityistä tarkastusta pyydetty aluehallintovirastolta AOYL:ssa säädettävällä tavalla. Etelä-Suomen AVI oli 28.11.2014 hylännyt hakemuksen erityisen tarkastuksen tekemisestä. Hämeenlinnan hallinto-oikeus (HämHO) oli 1.5.2016 puolestaan kumonnut AVIn tekemän päätöksen ja palauttanut asian AVIn käsiteltäväksi.

Asunto-osakeyhtiössä A oli 14.5.2013 pidetty varsinainen yhtiökokous. Kokouksessa äänestettiin siitä, järjestetäänkö yhtiössä erityinen tarkastus hallinnon ja kirjanpidon osalta viiden vuoden ajalta. Tarkastuksen täsmällisemi sisältö oli määrä eritellä myöhemmin. Yhtiökokous oli kuitenkin päättänyt, että yhtiössä pidettäisiin ylimääräinen yhtiökokous mainittujen asioiden käsittelemiseksi.

Osakas B oli 10.6.2013 toimittanut AVIin hakemuksen erityisen tarkastuksen toimittamisesta. Hakijan mukaan asiaa ei oltu otettu edellä mainitulle yhtiökokouksen esityslistalle.

Asia AVIssa ja hallinto-oikeudessa

Käsitellessään osakkaan toimittamaa hakemusta AVI varasi asunto-osakeyhtiön hallitukselle tilaisuuden tuulla kuulluksi asiassa. Hallituksen vastineen mukaan osakas B ei ollut voinut hakea erityistä tarkastusta AVIsta, koska edellytys ehdotuksen käsittelemiseksi yhtiökokouksessa puuttui.

Asunto-osakeyhtiön A ylimääräinen yhtiökokous pidettiin 19.8.2013. Kokouskutsussa oli yksilöity, mitä erityisen tarkastuksen tulisi koskea: mm. putkiremontin yhteydessä maksettuja hyvityksiä osakkaille, kustannusten jakautumista osakkaille sekä yhtiön vastuulla olevien putkien korjaamatta jättämistä. Isännöitsijä oli esittänyt kokouksessa arvion siitä, mitä erityinen tarkastus maksaisi. Yhtiökokous oli äänestänyt erityisen tarkastuksen tekemisestä, ja päättänyt olla kannattamatta osakkaan B ehdotusta.

Ylimääräisen yhtiökokouksen jälkeen osakas ilmoitti 17.9.2013 AVIin vaativansa osakas C:n kanssa, että yhtiössä tehtäisiin erityinen tarkastus. Osakkaat B ja C olivat vaatineet samaa asiaa jo ylimääräisessä yhtiökokouksessa 19.8.2013.

Koska AVI ei ollut vastannut myöntävästi hakemukseen erityisen tarkastuksen pitämisestä, asiasta valitettiin hallinto-oikeuteen. HämHO katsoi, että osakkaan B laatima ensimmäinen hakemus erityisen tarkastuksen tekemisestä olisi pitänyt jättää tutkimatta AVIssa. Myöhempää hakemusta ei oltu edes käsitelty AVIssa. Koska AVI ei ollut varannut asunto-osakeyhtiölle tilaisuutta tulla kuulluksi jälkimmäisen hakemuksen osalta ja asunto-osakeyhtiön hallitus ei ollut ylimääräisessä yhtiökokouksessa selvittänyt seikkoja, joilla osakas B oli perustellut hakemustaan, HämHO palautti asian AVIn käsiteltäväksi.

Päätös KHO:ssa

Osakas B valitti HämHO:n ratkaisusta KHO:on. Valittaja edellytti AVIn ja HämHO:n päätösten kumoamista ja erityisen tarkastuksen määräämistä toimitettavaksi asunto-osakeyhtiössä.

KHO:n mukaan oikeudellinen kysymys oli siitä, oliko erityisen tarkastuksen toimittamista haettu AVIsta AOYL:ssa säädettävällä tavalla. KHO tulkitsi tilannetta siten, että erityisen tarkastuksen toimittamista oli käsitelty ja kannatettu asunto-osakeyhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa 14.5.2013 AOYL:ssa edellytettävällä tavalla.

Ehdotuksen erityisen tarkastuksen tekemisestä olivat tehneet osakkaat B ja C, joilla oli laissa säädettävä vähimmäisomistusosuus yhtiöstä. Tästä johtuen asiasta oli tarpeetonta toimittaa äänestystä. ”Koska erityisen tarkastuksen toimittaminen ei myöskään edellytä yhtiökokouksen päätöstä, ehdotuksen siirtämisellä ylimääräisessä yhtiökokouksessa käsiteltäväksi ei ole asiassa merkitystä.”

KHO kumosi HämHO:n päätöksen siltä osin kuin kyse oli päätöksestä erityisen tarkastuksen toimittamisesta ja palautti asian HämHO:n käsiteltäväksi.

Oikeudellinen johtopäätös

Osakkaat B ja C omistivat yhteensä 16,66 prosenttia (> 1/10) asunto-osakeyhtiön A osakkeista. KHO:n mukaan AOYL 9:13:n sanamuoto sekä AOYL:n esityöt sekä asiassa esitetty näyttö huomioon ottaen erityisen tarkastuksen tekemistä oli ehdotettu, käsitelty ja kannatettu varsinaisessa yhtiökokouksessa asianmukaisesti. Ehdotusta oli kannattanut riittävän määrän osakkeita omistavia osakkaita. Siksi asiasta oli ollut tarpeetonta äänestää.

Toisaalta erityisen tarkastuksen tekeminen ei edes edellytä yhtiökokouksen päätöstä. Siksi asian siirtäminen ylimääräisen yhtiökokouksen käsiteltäväksi oli merkityksetöntä; edellytykset erityisen tarkastuksen tekemiselle olivat täyttyneet varsinaisessa yhtiökokouksessa.

Huoneiston haltuunotto osakkaan rikkoessa huoneiston käyttötarkoitusta

Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009, AOYL) 8 luvussa säädetään yhtiön omistamassa rakennuksessa sijaitsevan huoneiston haltuunoton perusteista. AOYL 8:2.1:n mukaan huoneisto voidaan ottaa asunto-osakeyhtiön hallintaan, jos

• osakas ei maksa erääntynyttä yhtiövastiketta tai sellaiseen verrattavaa kustannusta yhtiölle
• huoneistoa hoidetaan yhtiötä tai toista osakasta haittaavalla huonolla tavalla
• huoneistoa käytetään oleellisesti vastoin sen käyttötarkoitusta, josta määrätään yhtiöjärjestyksessä tai yhtiöjärjestyksen muussa määräyksessä, tai mikäli käyttötarkoituksesta ei yhtiöjärjestyksestä määrätä, vastoin huoneistolle yhtiössä hyväksyttyä tai vakiintunutta käyttötarkoitusta
• huoneistossa vietettävä elämä on häiritsevää
• osakas tai huoneiston asukas ”ei noudata, mitä järjestyksen säilymiseksi yhtiön tiloissa on tarpeen”

Olen toisaalla käsitellyt asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ulottuvuutta huoneiston haltuunoton näkökulmasta. Keskeistä yhtiökokouksessa päätettävän haltuunoton ja hallituksen osakkaalle annettavan varoituksen kannalta on AOYL 8:2.2:n mukaan, että osakkaan tai asukkaan rikkomuksella on muu kuin vain vähäinen merkitys. Rikkomuksen merkitystä arvioidaan objektiivisesti, ei esimerkiksi rakennuksessa asuvan ihmisen subjektiivisen mielipiteen perusteella.

Oikeustapaus KKO 2017:22

Korkein oikeus (KKO) on jutussa 2017:22 ottanut kantaa AOYL 8:2.1,3:ssa säädettävään huoneiston haltuunoton perusteeseen, joka koskee huoneiston käyttötarkoitusta. Jutun taustalla oli asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen määräys, jonka mukaan yhtiön omistamassa talossa saivat asua ihmiset, jotka olivat iältään vähintään 55-vuotiaita, tai ruokakunnan kyseessä ollen ainakin joku ruokakunnan jäsen täytti kyseisen ehdon.

Yhtiö oli uusi. Erään huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet oli ostanut loppuvuodesta 2012 alle 30-vuotias ihminen, joka myös asui huoneistossa. Hän oli vuokrannut osan huoneistosta elokuussa 2013 henkilölle, joka niin ikään oli alle 30-vuotias. Asunto-osakeyhtiö oli syyskuussa 2014 päättänyt ylimääräisessä yhtiökokouksessa ottaa huoneiston yhtiön hallintaan kolmen vuoden määräajaksi. Toimenpidettä perusteltiin yhtiöjärjestyksen jatkuvalla laiminlyömisellä.

Osakas kanteli päätöksestä.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Asian käsittely jatkui hovioikeudessa. Turun HO huomautti, että yhtiön tieten huoneiston käyttöön ei oltu puututtu lähes kahteen vuoteen. Tapauksen kokonaisarvion kannalta yhtiöjärjestyksen vastaisen toiminnan jatkuminen näin pitkään oli käsitettävä siten, että yhtiöjärjestyksen vastainen menettely ei ollut oleellista. Siten perustetta huoneiston haltuunotolle ei ollut. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätös huoneiston haltuunotosta julistettiin pätemättömäksi.

KKO myönsi asunto-osakeyhtiölle valitusluvan.

KKO:n mukaan yhtiöjärjestyksen määräys huoneiston käyttötarkoituksesta ”on sisällöltään selvä ja yksiselitteinen”. Vaikka huoneiston ostajalle ”olisi kaupanteon yhteydessä annettu ymmärtää, että yhtiön hallituksella oli mahdollisuus erityistapauksessa antaa oikeus poiketa ikärajasta, tällaista mahdollisuutta ei ole sisällytetty yhtiöjärjestykseen”. Osakas ei myöskään ollut edes pyytänyt hallitukselta tällaista lupaa. (KKO 2017:22, 9-10 kohta)

KKO:ssa keskeisenä tapauksen oikeudellisena ongelmana pidettiin sitä, kuinka olennainen yhtiöjärjestyksen vastaisen menettely oli. Punnittuaan tapaukseen liittyviä pro et contra -argumentteja KKO piti ”rikkomuksen vähäistä suuremman merkityksen puolesta puhuvia seikkoja painavampina kuin rikkomuksen vähäisyyttä puoltavia seikkoja. Yhtiön tulee voida puuttua yhtiöjärjestyksen selvän, yhtiön toiminta-ajatuksen kannalta keskeisen määräyksen vastaiseen menettelyyn.” (KKO 2017:22, 18 kohta)

Vaikka yhtiö ei ollut puuttunut lähes kahteen vuoteen yhtiöjärjestyksen vastaiseen käytäntöön, osakas ”ei… vielä yksinomaan ajan kulumisen perusteella ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että hänen ja… [vuokralaisen] asuminen täyttäisi selvän yhtiöjärjestyksen määräyksen vaatimukset. Oikeuskäytännössä vuosienkaan yhtiöjärjestyksen vastainen käytännön ei ole katsottu luoneen osakkeenomistajille yhtiöjärjestyksen määräyksestä poikkeavia oikeuksia tai velvollisuuksia…” (KKO 2017:22, 11 kohta)

KKO tulkitsi lakia siten, että huoneistoa oli käytetty ”oleellisesti vastoin yhtiöjärjestyksen… määräystä” (KKO 2017:22, 12 kohta).

KKO ei ollut yhtä mieltä yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaisen menettelyn olennaisuudesta. KKO äänesti asiassa ja päätyi äänin 3-2 kumoamaan hovioikeuden tuomion. Yhtiökokouksen päätös oli siten pätevä.

Oikeustapauksen arviointia

Arvioidessaan oikeustapausta KKO 2017:22 professori Veikka Vahtera huomauttaa, että jos asunto-osakeyhtiöllä ei olisi oikeutta ottaa huoneistoa haltuun yhtiöjärjestyksen määräystä rikkomisen perusteella, yhtiöltä puuttuisi tehokas keino saada osakas ”toimimaan yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla”. Siksi KKO:n enemmistön kanta yhtiöjärjestyksen vastaisen menettelyn olennaisuudesta on perusteltu.

Vahteraan viitaten voidaan yleisesti todeta, että asunto-osakeyhtiön puuttumattomuus kahteenkaan vuoteen yhtiöjärjestyksen määräyksen vastaiseen huoneiston käyttöön ei muodosta osakkaalle pysyvää oikeutta toimia yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Oikeutta ei synny, vaikka yhtiöjärjestyksen vastainen menettely olisi de facto sallittu yhtiössä. Edes se, että osakas toimisi asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana tai jäsenenä, ei muutta asetelmaa.

Oikeus ja filosofia

Suorittaessani jatko-opintoja Aalto-yliopistossa kirjoittelin ajoittain blogia Oikeus ja filosofia. Blogi on aalto.fi-osoitteessa, sittemmin jäänyt päivittämättä. Koska valmistumiseni jälkeen en ole enää kirjoilla Aalto-yliopistossa, on aika jatkaa – vanhaan viitaten – uudessa osoitteessa.

Blogitekstit liittyvät oikeuteen ja filosofiaan. Tämä ei tarkoita, että blogi olisi oikeusfilosofinen. Tarkoitukseni ei ole ennalta rajata käsiteltäviä aiheita tarkasti. Pyrin kuitenkin keskittymään aiheisiin, jotka väljästi ymmärtäen kytkeytyvät joko toiseen tai molempiin: oikeuteen yhteiskunnallisjuridisena ilmiönä ja filosofiaan käsitteellisenä ajatteluna. Koska en määritä tarkasti kaikkia blogitekstien aiheita, oikeudesta ja filosofiasta irrallaankin ovat aiheet löytänevät tiensä jossain vaiheessa blogiini.

Toivon blogin tarjoavan perusteltuja näkökulmia ja asiallisia katsauksia oikeuden ja filosofian teemoihin. Tervetuloa!

Markus Malk